Referenssit

Tässä on selostus Pentti Mehtätalon restaurointikohteista kertomusmuodossa, valaisten samalla osaamisen kehittymistä. Näitä asioita oppii parhaiten tekemällä.

Hirsikorjausharrastukseni on alkanut, kun ostin vuonna 1999 Haukiputaalta maapalan, jossa oli tyhjillään huonokuntoinen, jo takaosastaan rysähtänyt hirsitalo. Mittasuhteiltaan se näytti hyvin paikalleen sopivalta ja niinpä siitä on pikkuhiljaa rakentunut perheelleni talo. Tämän korjauskohteen tiimoilta suoritin restaurointikisällin näyttötutkinnon 2006. Tästä kohteesta on erillinen kirjoittamani selostus.

Ensimmäinen yritykseni restaurointikohde oli Oulun vanhan pappilan ensimmäisen vaiheen hirsikorjaustyöt ajalla 6/2006-2/2008 pääosin ison rakennusliikkeen aliurakoitsijana. Rakennuksen korjattavaa pinta-alaa oli noin 300m2.

Pappilan työmaa oli laaja kohde, ja sen ensimmäisen vaiheen alkuosasta on laatimani selostus restaurointikillan sivulla, otsikolla Oulun Pappila.. Työhön sisältyi hirsikorjauksia, perustusten tuentoja ja rossipohjan tuuletustilan puhdistusta. Imuauto tuli tutuksi.  Tein myös pintojen desinfiointiruiskutuksia. Lahonkaapimisia varten työn aikana kehittyi sähkötoiminen vuolutyökone. Tunkkausmenetelmää kehitin myös pullotunkeista paremmaksi käyttämällä Enerpacin letkutunkkia, jolla sain pukattua sivusta sopivasti hieman kiilaaviksi muotoillut ja tervalla voidellut hirret seinään. Tällöin ei taloa tarvitse nostaa eikä se oikein olisi ollut mahdollistakaan. Tällä laajalla "miljoona"- työmaalla näin, mitä kaikkia sidosryhmiä, työvaiheita ja eri alojen yrityksiä laajassa korjauskohteessa tarvitaan. Sekin tuli pohdittua, että miten tämä korjaustyö olisi kokonaisuudessa voitu tehdä sujuvammin. Tämä pappilan ns. maalaisseurakunnan osan restaurointi ja saneeraus olikin pilottikoe, jolla seurakuntayhtymä haki menetelmiä haastavamman ja koristeellisemman kaupunkiseurakunnan puoleisen osan restauroivaan saneeraukseen.

Pappilan työn ohessa kävin myös kengittämässä vanhan 140m2 maalaistalon Kalajoen Tyngällä viikonloppuisin maalis-toukokuun aikana 2007. Täälläkin olin ikään kuin mestarina ja talon omistaja sekä hänen isänsä olivat myös työmiehinä. Työ oli näppärä kengitystyömaa, jossa lahovauriot olivat rajoittuneet selvästi alimpiin hirsiin.  2-3 hirsikertaa uusittiin ja 150jm vaihdettiin hirttä, aikaa meni 117 tuntia. Työkaluina 50tn pullotunkki, veturitunkki ja talon traktori sekä sahoja, pora ja kirveitä. Talon omistaja on jo viides sukupolvi tässä talossa.

Haukiputaan Jokikylässä on vanha ehjä umpipihallinen tila, Kellontörmä. Sen omistaja Reijo Haapalahti soitti ja pyysi katsomaan mitä vähän lysähtäneelle navetalle voisi tehdä. Navetan vanhempi puolisko on 1880- ja uudempi 1930- luvulta. Pihaan kauniisti sopiva navettakompleksi uhkasi rysähtää. Tämä navetta oli saanut toiselta kokeneemmalta hirsimieheltä jo purkutuomion, mutta omistaja halusi säilyttää navetan ulkoasun ennallaan. Onnistuin tässä ja niinpä lokakuusta 2011 huhtikuuhun 2012 jatkoin pihapiirin kunnostusta aittojen, saunan ja renkituvan (kesätuvan) restauroinnilla. Kellontörmän pihapiiri sai viisikanta-rakennussuojelupalkinnon keväällä 2013.

Kun navetan korjaus oli loppusuoralla, soitettiin Oulun seurakuntayhtymästä ja pyydettiin tarjousta pappilan kaupunkiseurakunnan puolen peruskorjauksen lahovauriokorjauksista. Yritykseni teki puurakenteiden lahokorjaukset yksikköhintaurakalla lokakuusta 2009 kesäkuuhun 2010.

Kesällä 2010 sain tehtäväksi melkoisen palapelin. Eräs nainen oli ostanut lehti-ilmoituksen perusteella, näkemättään, saksalaissyntyiseltä mieheltä hirsikehikon. Kun hirsilasti tuli pihalle, meinasi häneltä itku päästä. Kehikosta oli joskus sahattu pitkänurkat pois ja naulattu hirret nurkista kiinni. Samoin oli purkuvaiheessa tapit katkottu. Tapin jäänteet ja naulat oli poistettava sekä tapitettava nurkat. Hirret oli numeroitu oudosti ja meni aikaa, ennen kuin hoksasimme logiikan: kirjain tarkoitti seinää ja numero sitä, monesko hirsi on mökkiin tulossa. Asiakkaan ennakoimasta pikkuhommasta tuli siten huomattavasti ennakoitua isompi. Tämä oli ensimmäinen kohde, johon toin oman pyöräkuormaajani hirsinosturiksi. Siitä olikin tosi suuri apu. Mökkiin tein lopuksi kolmiorimahuopakaton.

Maaliskuussa 2011 paransin pellavan riivauksella Haukiputaalla Tervakarinpolulla olevan kilpukkatalon alapohjan lämmöneristystä ja myöhemmin syyskuussa korjasin hikoilleen vesijohdon lahottamaa kilpukkaseinää. Vesijohto ja matala tuuletustila olivat aiheuttaneet sen että rossitilasta käsin piti tehdä alapohjaa uusiksi noin 5 neliömetriä. Tuuletustilaa avarrettiin poistamalla maata imuautolla. Vaihdoin talon alta käsin uusia niskoja ja tein uudet laudoitukset ja tuulensuojalevytykset. Lopuksi onteloihin puhallettiin selluvilla. Lattia oli paikoillaan ja talo asuinkäytössä (2 pientä lasta) koko remontin ajan. Rakennus on suojeltu vanha uittoyhdistyksen konttori.

Tervakarin talon vaiheiden välissä oli iso urakka eli Juopulin koulun lahovauriokorjaukset huhtikuusta- toukokuuhun 2011.  Korjasin vesijohtovuodon ja koulun alapuolisen kellarin aiheuttamia lahovaurioita. Tässäkin työssä huomasin, että minulla olisi lahjoja tehdä vanhojen rakennusten kuntoarvioita. Tähän kouluun oli nimittäin tehty virallinen kuntotutkimus, mutta merkittävä vika oli jäänyt tutkijoilla havaitsematta. Kun kiersin koulua ja kurkistelin talon alle, en eräästä tuuletusreiästä nähnytkään vastapäiselle reiälle. Syyksi selvisi se, että maa vastasi siinä kohden lattiarakenteeseen. Nytkin oli imuautolle töitä. Ilmeisesti ennen muinoin vesi- ja viemäriputkia asennettaessa oli jätetty talon alle kaivuumaata niin että ne vastasivat alapohjaan. Alapohja oli jo maatunut, mutta vikaa ei nähty rakennuksen sisäpuolelta käsin.

Toinen rakennuksen ongelma oli, että sen alla on kylmä betoninen kellari, jonka betonikatto on suoraan lattian muhatäytteen alla. Muha oli kondenssiveden vuoksi jo maatunut. Rakenteet korjattiin ja kellari irrotettiin rakennuksesta niin että kellarin kansilaatan päälle tuli matala tuulettuvan tilan ja tähän kohti tuli lattiaan siis hieman ohuempi eristys kuin muissa kohdin. Lämpöteknisesti tässä on kuitenkin lämpimämpi selluvillaeristeinen lattia kuin muissa kohdin oleva alkuperäinen puru-hiekkaeristeinen lattia. Kulku kellariin tapahtui kivijalan alta. Koulusta tuli isolle perheelle kiva asunto.

Keväällä 2012 olin mukana projektissa, jossa oli tarkoitus siirtää 2 VR:n hirsitaloa Oulun Matkakeskustyömaalta Rautatienkadulta kokonaisina Toppilaan asemalle. Ne suunniteltiin siirrettävän kokonaisina ja ohjailin purkajia siinä, että mitä tarvii purkaa ja mitä ei, sekä irrottelin kattotuoleja hirsirungosta nauloja sahaamalla. Työ oli hyvällä mallilla ja näiden alkuvalmistelujen puolesta onnistunut.

Työ meni mönkään. Nosturiurakoitsija oli ensin luvannut hyvissä ajoin, että siirto onnistuu ja siihen luotimme. Aivan viime tipassa tulikin tieto, että nosturiliike ei saanut lupaa kuljettaa rakennuksia suunnitellusti Tuiran siltojen yli painorajoitusten vuoksi. Tässä vaiheessa oli melkoinen epätoivo ja kysyin kokeneempaa mestaria hätiin. Niin kävi että pienempi rakennus saatiin vietyä suunnitellusti toisen nosturiyrittäjän kalustolla 2 osassa ja isompi talo piti viedä hirsittäin purettuna. Opin tästä projektista tosi paljon, etenkin sen että muiden lupaukset täytyy monesti itsekin varmistaa.

Kesällä 2013 tein Pattijoen Lukkarilan (Tuulensuu 24:40) ja Iin Uusi-Kipinän 21:51 talojen hirsikorjauksia. Erikoista on se että kummankin työn suunnittelu alkoi jo ajallaan ennen kuin asiakkailla oli hätä kädessä, kesällä 2012. Hyvä suunnittelu auttaa paljon.

Kesä 2014 meni Sirniössä Lapissa vanhan Heikkilän Kamaripuodin korjauksissa. Rakennus on tehty noin 1820 ja siis lähes 200 vuotias. Alun perin pyydettiin katsomaan rysähtänyttä lattiaa ja rakoilevia hirsisaumoja. Rakoilevat saumat johtuivat alamäkeen valuvasta rakennuksen toisesta päästä, sillä rakennus oli tehty kolmessa osassa perätysten. Lisäksi lähelle 60-luvulla tehty tie oli muuttanut vesivirtauksia maastossa niin että talon perusmaa oli keväisin pelkkää liejua ja talon perusta oli painunut arviolta 20cm maahan. Rakennusta nostettiin kauttaaltaan niin että välikatto tuli suoraan sekä toista päätä siirrettiin ylämäkeen 15cm ja rakennus kengitettiin kauttaaltaan. Työ oli haastava ja Kellontörmän navetan ohella toinen haastavimmista ja mielenkiintoisimmista tähänastisista töistä. Tästä kohteesta oli lehtiartikkeli Lapin kansassa syksyllä 2014. Kohteeseen tein myös restaurointimestarin näyttötutkintoon liittyen historiaselvityksen ja korjaussuunnitelman tästä kohteesta. Kohteesta on tekeillä laajempi raportti julkaistavaksi referenssien liitetiedostossa.

Vuoden 2014 syksystä alkaen elokuuhun 2016 asti on päätyökohde ollut Kuusamossa, 1860 rakennetun ison hirsitalon kengitysurakka, Härkähöylä pääurakoitsijana. Talon pirtissä oli multapenkki ja leivin- ja keittiöuunit ovat (edelleen) hirsiarinan päällä. Tästäkin työstä laaditaan raportti.

Kuva: sorkkarauta uppoaa hirteen kuin tyhjää vaan, mutta päällepäin ei vikaa huomaa. Tästä alkoi 10000 euron remontti Sirniössä. Oikeanpuoleisessa kuvassa nähdään rakennuksen eri osat.